Hajauttamisen ongelma: Miksi pahansuopuutta on runsaasti

Kryptomaailman kaoottinen tilanne ja innovaation pysähtyneisyys herättävät polttavan kysymyksen: Etenemmekö aidosti kohti ihanteellista tulevaisuutta? The Protocol Revolution and DigiLaw Engineering -kirjan esipuhe tarjoaa systemaattisen näkökulman, jossa tarkastellaan kryptomaailman olemusta, sen kehityksen pullonkauloja ja tulevan rakentamisen äärettömiä mahdollisuuksia ja annetaan ratkaisevia näkemyksiä tämän uuden rajapinnan todellisesta luonteesta.

Kryptoparadoksi: tarkoituksellinen hyvyys, jatkuva pahansuopaisuus

Miksi pahantahtoisuus on niin yleistä ja kestävää kryptoalalla?

Vaikka kehitystä on tapahtunut yli kymmenen vuotta, kaaos ja epäjärjestys ovat edelleen akuutteja kysymyksiä. Monien mielestä tämä johtuu siitä, että ”kaikki kehittyvät rahoitusmarkkinat kohtaavat erilaisia ongelmia”. Tämän selityksen taustalla piilee kuitenkin paradoksi, jota kutsun ”kryptoparadokseksi”: kryptomaailman alkuperäinen visio oli luoda lohkoketjuteknologiaa ja hajautettuja periaatteita hyödyntävä uusi järjestelmä, joka kehittyisi ”Älä ole paha” -periaatteesta ”Älä voi olla paha” -periaatteeseen.

Sen sijaan löydämme itsemme pauloihinsa järjettömien väärinkäytösten absurdiudesta. Tämä herättää kysymyksen: Onko kryptomaailman pahantahtoisuudessa jotain ainutlaatuisen ongelmallista?

Äärimmäinen retoriikka houkuttelee usein kannattajia, koska se yksinkertaistaa monimutkaisuutta ja vahvistaa emotionaalista resonanssia, jolloin rationaaliset äänet hukkuvat yleisen mielipiteen kakofoniaan. Jotta voisimme ymmärtää paremmin tätä ”kryptoparadoksia”, meidän on perehdyttävä sen taustalla oleviin toisiinsa liittyviin syihin.

Tietoesteet ja sumu

Analysoidessamme näitä syitä huomaamme, että kognitiivinen dissonanssi ja käyttäytymisen sokea tottelevaisuus johtuvat informaatioesteistä ja sumusta.

Kryptomaailmassa tapahtuvat mullistavat muutokset ovat sivullisille suurelta osin tuntemattomia. He kuulevat satunnaisia varoituksia sen vaaroista, mutta kieltäytyvät hyväksymästä objektiivisia raportteja ja rakentavat sen sijaan stereotypioihin perustuvan vankan ”informaatioesteen”.

Kryptoalan osallistujien kannalta aitojen ja arvokkaiden tietojen saaminen on myös haastavaa. Vaikka internet on mahdollistanut ennennäkemättömän tiedonsaannin, se on myös johtanut pirstaloitumiseen, redundanssiin ja hälyyn.

Nousevalla kryptoalalla on lukemattomia mielipiteitä ja teorioita, mutta todella syvällisiä ja tulevaisuuteen suuntautuneita näkemyksiä on edelleen harvassa. Lisäksi markkinoilla on sekä oikeaa että väärää tietoa, mikä pahentaa kaaosta. Veteraaniosallistujat ymmärtävät, että vain murto-osalla kryptohankkeista ja tiedoista on todellista arvoa, jolloin suuri enemmistö jää ”informaatiosumun” vangiksi, eikä kykene hankkimaan selkeää ja kattavaa ymmärrystä ja on siten altis sokealle sääntöjen noudattamiselle.

Huijaukset, keinottelu ja avoin kasino

Samanaikaisesti tätä informaatio-estettä ja sumua pahentavat hillittömät huijaukset ja keinottelu.

Jotkut häikäilemättömät toimijat kryptomarkkinoilla käyttävät hyväkseen osallistujien ahneutta ja hyödyntävät tiedon epäsymmetriaa perustamalla lukuisia näennäisesti virheettömiä huijauksia ja Ponzi-järjestelmiä tässä ”avoimessa kasinossa”. He hukuttavat markkinat huolellisesti paketoituun vääristyneeseen tietoon, mikä sakeuttaa sumua entisestään ja helpottaa tulevia väärinkäytöksiä.

Kryptoekosysteemi näyttää jääneen noidankehään. Tärkeää on, että petokset ja huijaukset ovat yksiselitteisesti pahasta; niitä ei pitäisi olla olemassa. En kuitenkaan halua hylätä spekulaatioita kokonaan. Kuten Matt Huang totesi: ”Kryptovaluuttojen ympärillä oleva spekulatiivinen vimma voi houkutella uudisasukkaita ja nopeuttaa infrastruktuuria, jota tarvitaan vauraan kryptosivilisaation kehittymiseen.”

Keinottelu tarjoaa kryptomaailmalle tarvittavan rahoituksen, lahjakkuuden, infrastruktuurin ja akateemisen tutkimuksen, mikä on rinnakkaista historiallisten teknologisten muutosten kanssa, jotka usein tapahtuivat omaisuuskuplien myötä. Kuitenkin, kun sitä ajaa ”ahneus” tai hankkeiden hämärät realiteetit peittävät sen, keinottelu voi häiritä markkinoiden järjestystä, taantua teollisuudessa ja ajaa kryptoalaa kohti ”pahansuopaisuuden kasvualustaa”.

Tokenien väärinkäytön pimeä puoli keskitetyissä projekteissa

Huijausten ja keinottelun yleistyminen johtuu pääasiassa keskitetyissä hankkeissa tapahtuvasta merkkien väärinkäytöstä.

Tokenit ovat kaksiteräinen miekka: ne voivat edistää hajautettujen hankkeiden kattavaa arvonluontia. Monet projektiryhmät kuitenkin kohtelevat kryptoaluetta ”hajautettuna teatterina”. Vaikka ne pukeutuvat ”hajauttamisen” naamioon, ne toimivat kulissien takana erittäin keskitetysti.

Kun tokenit lasketaan liikkeeseen, se merkitsee, että kryptoprotokolla ja -hanke ovat kietoutuneet yleiseen etuun, ja niitä voidaan käyttää hyväksi informaation epäsymmetrisyyden vuoksi – ihanteellisimmassa tapauksessa niitä olisi säänneltävä kuten perinteisiä osakkeita.

Silti nämä tiimit väittävät, että niiden hankkeet ovat ”hajautettuja”, eikä niitä pitäisi valvoa valtion vaan pikemminkin yhteisön tasolla. Valitettavasti nykyisillä yhteisöillä ei ole tarvittavaa teknistä osaamista ja menetelmiä tehokkaan valvonnan toteuttamiseksi.

Tämä ”sääntelyvaje” antaa tietyille keskitetyille projektiryhmille mahdollisuuden hyödyntää tokenien liikkeeseenlaskua alusta alkaen, mikä vahvistaa väärinkäytösten tilaa ja houkuttelee samalla tietämättömiä tai spekulatiivisia henkilöitä hajauttamista koskevilla tarinoilla.

Teknologiset ja mekaaniset haasteet

Keskitettyjen hankkeiden sääntelemätön tokenien liikakäyttö on kryptomaailman pahansuopaisuuden perimmäinen syy.

Tämä kysymys liittyy ainakin kahteen näkökohtaan: ”teknologia” ja ”mekanismi”. Teknisestä näkökulmasta kryptomaailma ei ole vielä ylittänyt ”mahdottoman kolmion” rajoituksia, jotka estävät sellaisten kryptovaluuttojen tai lohkoketjujärjestelmien luomisen, joilla saavutetaan turvallisuus, hajauttaminen ja skaalautuvuus samanaikaisesti.

Mekanistisesti katsottuna yhtäältä virheelliset mekanismit tarjoavat mahdollisuuksia ihmisen ilkivallalle, ja toisaalta nykyisen ekosysteemin monimutkaisuus merkitsee, että meillä ei ole riittävästi tutkimuskapasiteettia ja lahjakkuutta ”pilvenpiirtäjän” rakentamiseen. Monet hankkeet väittävät pyrkivänsä rakentamaan ”hajautettuja automatisoituja pilvenpiirtäjiä”, mutta useimmat ovat vain keskitettyjä hankkeita, jotka näyttävät pinnallisesti hajautetuilta ennen kuin romahtavat.

Vain perustetut älykäs sopimus -protokollat (kuten